Niinhän siinä kävi, että tämän blogin kirjoitus jumahti heti alkuunsa. Jotenkin on ollut vaikea saada se auki, elämä jotenkin on viimeisen kolmen kuukauden aikana vain vilissyt silmien ohi. Töitä ja vapaa-aikana joko nukkumista tai jatkuvaa menoa ja melskettä. Toisaalta simahtanut tietokonekin voi tietenkin edistää sitä, ettei tule juuri istuttua näytön edessä.
Mutta mitäs tässä sitten onkaan tapahtunut. Mies sai töitä (!), tosin aika huonolla palkalla ja vähän tunteja, mutta kuitenkin töitä. On ollut surullisen kiinnostavaa seurata sitä, miten maahanmuuttajia hyväksikäytetään tässä systeemissä, ihan muiden maahanmuuttajien toimesta. Ulkolainen pomo kun tuppaa olemaan sellainen, että häneen eivät tunnu Suomen työsäädäntölait pätevän. Kun sitä porukkaa riittää, joka on valmis tekemään hommia alipalkattuna ilman työsopimuksia ja vaatimuksia, niin sellaiselle joka haluaisi tehdä rehellistä työtä mutta työehtosopimusten mukaisesti ei tunnu hommia löytyvän. Tästä aiheesta seuraa kyllä vielä omakin kirjoituksensa kunhan saan sen rustattua.
Kesästä on nautittu Sinisessä Talossa. Salaatin istutus loppui surullisesti kun räkätin kerpeleet söivät ne kivasti nousemaan alkaneet salaatin nuput. Myöhemmin istutetuille pinaateille on tainnut käydä samalla lailla.Isän mökiltä tuomat lipstikat kyllä taitavat kasvaa, keitonmaustetta siinä. Mustaviinimarjan ja mintun lehtiä on kuivatettu talviteetä varten ja mustikkaa on maha täynnä, kiitos viikon telttaretken mustikkametsään. Loppukesä on ainakin allekirjoittaneen lempivuodenaikaa, ihan siksi koska luonto tarjoaa kaiken mitä vain voi tarvita.
elämä menee siis rauhaisen vilkkaasti eteenpäin, ja yritys olisi nyt alkaa kirjoittaa enemmän ja enemmän tännekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti