Elämä se vaan kulkee

Niinhän siinä kävi, että tämän blogin kirjoitus jumahti heti alkuunsa. Jotenkin on ollut vaikea saada se auki, elämä jotenkin on viimeisen kolmen kuukauden aikana vain vilissyt silmien ohi. Töitä ja vapaa-aikana joko nukkumista tai jatkuvaa menoa ja melskettä. Toisaalta simahtanut tietokonekin voi tietenkin edistää sitä, ettei tule juuri istuttua näytön edessä.

Mutta mitäs tässä sitten onkaan tapahtunut. Mies sai töitä (!), tosin aika huonolla palkalla ja vähän tunteja, mutta kuitenkin töitä. On ollut surullisen kiinnostavaa seurata sitä, miten maahanmuuttajia hyväksikäytetään tässä systeemissä, ihan muiden maahanmuuttajien toimesta. Ulkolainen pomo kun tuppaa olemaan sellainen, että häneen eivät tunnu Suomen työsäädäntölait pätevän. Kun sitä porukkaa riittää, joka on valmis tekemään hommia alipalkattuna ilman työsopimuksia ja vaatimuksia, niin sellaiselle joka haluaisi tehdä rehellistä työtä mutta työehtosopimusten mukaisesti ei tunnu hommia löytyvän. Tästä aiheesta seuraa kyllä vielä omakin kirjoituksensa kunhan saan sen rustattua.

Kesästä on nautittu Sinisessä Talossa. Salaatin istutus loppui surullisesti kun räkätin kerpeleet söivät ne kivasti nousemaan alkaneet salaatin nuput. Myöhemmin istutetuille pinaateille on tainnut käydä samalla lailla.Isän mökiltä tuomat lipstikat kyllä taitavat kasvaa, keitonmaustetta siinä. Mustaviinimarjan ja mintun lehtiä on kuivatettu talviteetä varten ja mustikkaa on maha täynnä, kiitos viikon telttaretken mustikkametsään. Loppukesä on ainakin allekirjoittaneen lempivuodenaikaa, ihan siksi koska luonto tarjoaa kaiken mitä vain voi tarvita.

elämä menee siis rauhaisen vilkkaasti eteenpäin, ja yritys olisi nyt alkaa kirjoittaa enemmän ja enemmän tännekin.

Kiitos

Näitä kirjoituksia pyörii päässä niin monia, etten meinaa saada niitä kirjoitettua. Istun täällä yövuorossa, kello lähenee viittä aamulla. Vielä olisi muutama tunti jaksettavana.
Yöllä tulee pohdittua välillä vakavampiakin asioita kuten sitä, mistä Kiittää.

Itselleni Juuri Nyt eniten Kiitosta herättää:

1) Kullan aamusuukot ja soitto töihin hyvän yön toivotuksella
2) Eilinen itku katsoessani vuosien tauon jälkeen Forrest Gumpia (miten ihanalta itku tuntuukaan kun se johtuu herkistyksestä kauniiden asioiden edessä)
3) Hymy jonka täysin vieras vanhempi naishenkilö minulle kadulla soi
4) Työkkärin mukava nainen joka lupasi hoitaa Kullan asioita eteenpäin niin saataisiin hänetkin kiinni työelämään täälläkin päin maailmaa.
5) Se, että kaupasta saa taas Satsumia ja voin niitä yön piristykseksi napsia


Mistä SINÄ olet kiitollinen Juuri Nyt?

Kotitöistä

Sinisen talon asukit eivät koskaan oikein ole välittäneet kotihommista. Paikat pursuaa ylimääräistä roinaa. Jätesäkkejä joissa ovat ne vaatteet jotka "sitten ensi kesänä viedään kirpputorille", lukemattomien (mutta hyvien) kirjojen kasoja, pinokaupalla aikanaan poltettuja cd levyjä koteloissaan joissa ei ole merkintää siitä, mitä cd sisältäisi, ja sitten tietenkin ovat ne kulmien villakoirat joihin imuri ei osu silloin harvoin kun sitä lattioille näytetään.

Kulta tulee kulttuurista, jossa nainen on perinteisesti se, joka on paikat pitänyt kunnossa. Ja joskus sen huomaa. Oma-aloitteisesti tavarat nimittäin eivät aina paikoilleen löydä. Ja täsä suomalaisessa poika sai kyllä vaimon, joka niin ikään ei jaksa pudoinneita esineitä nostella. Ja sisko on ihan samaa maata. Siivous on hoidettu lähinnä jouluna ja silloin kun vieraita on tulossa (ja jos ne vieraat ovat läheisiä ei sillä silloinkaan ole niin väliä.) Talo on huvikumpu jossa kaikki on vähän heikun keikun.

Lieneekö se ikä, vai rouvan asema joka on saanut Annikaisen jollain asteella kiinnostumaan siitä miten paljon paikat repsottavat. Vuosia kasaantuneet kasat ovat alkaneet suoranaisesti ärsyttää joten niistä olisi tarkoitus pikku hiljaa päästä eroon. Mutta missäs välissä sen hoitaisi, kun on työt ( kolmessa vuorossa), ruokaa pitäisi laittaa ja pyykkiäkin pestä. Liikunta olisi kivaa koska kilot sen kuin kertyvät. Silti kuitenkin sitä haluaisi ITSE hoitaa sen jotta kaikki tavarat löytäisivät oikeille paikoilleen (siis säästöön, kaatopaikalle, myyntiin, lahjoitettavaksi kasoihin).

Kulta ei kyllä oikeasti yritä karttaa varsinaisesti vastuuta kodinhoidosta. Se ei vain ole veressä. Ruokaakin se osaa laittaa, mutta kuten itse sanoo, vain sitä oman kotimaan perinne versiota. Imuroinnista kulta onneksi tykkää, itselle kun se on ollut se epämieluisin. Lumityötkin se  hoiti kunnialla läpi elämänsä ensimmäisen talven. Kevään myötä opetellaan leikkaamaan omenapuita ja toivottavasti kesään mennessä toivottavasti saadaan vielä istutettua edes salaattia ja persiljaa.

Josko sitä yhteistyöllä saataisiin paikat kohtuulliseen kuntoon, ei sitä nyt kukaan tämän talon porukasta ihan tiptop oloissa viihtyisikään.

Ihanaa kun on koti jota järjestellä!

Eastre olkoon armollinen!

Sinisessä talossa arki on kulunut sutjakkaan. Nyt juhlan hetkellä se on sitten ollut perinteiden kertaamista. Kulta kun tulee täysin eri kulttuuriperimästä, joten hänellä pääsiäisen tavat ja syytkin ovat hämärän peitossa. On tullut kerrottua niin pakanallisista kuin kristillisistäkin syistä viettää tätä juhlaa. Mämmiä on maisteltu ja kyllä se ennakkoluuloista huolimatta kelpasi. Illalla ovat vuorossa äiteen lammas ja Annikaisen erikoispasha. Se on nimittäin uutta vegaanimuotoa, valmistettu cashewhpähkinöistä ja hunajasta (sekä tietenkin perinteisistä sitruunasta, manteleista, rusinoista ja kardemummasta.). Reilun kymmenen vuoden kasvissyöntiin on liiton mukana tullut enemmän eläinperäistä, on tullut jopa lihaa maisteltua. Mutta toisaalta on alkanut kiinnostaa "puhdas" ruoka. Siitä jatkossa enemmän kunhan ensin perehdyn aiheeseen.

Eksyin taaas aiheesta eli...Itse kun en kirkkoon kuulu, löysin mieluisimman tarinan pääsiäis juhlan syyhyn englannin kielen sanan Easter kautta. Eastre eli Eostre eli Ostara oli vanha kevään ja aamunnousun jumalatar, ja tarinan mukaan hän antoi nimensä myös tälle hänen kunniakseen vietetylle juhlalle. Eastre tarkoittaa myös itää kuten nyky englannin sana east. Ja idästähän se aurinko nousee.  Wikipedian mukaan myös suomen kielen sana ”itä” saattaa liittyä itämiseen, kevääseen ja luonnon heräämiseen. Kaukaisissa sukukielissä itää tarkoittaa juuri auringon nousua. Pääsiäiseen liittyy monia tarinoita jotka kertovat ajankohdan alkuperästä, ja nämä tarinat tulivat paljon ennen kristittyjä.

Ihanaa kevättä on tosin saatu odottaa. Lumien palaaminen veti itsekultakin sinisen talon asukilta mieltä  matalaksi, kevätfani Kissa Miauta myöten. Hänen  kosijaansa kun ei ole ensimmäisten aurinkopäivien jälkeen näkynyt.

Nyt ulkona kuitenkin paistaa. Kulta pilkkoo puita kevään ja kesän saunailtoja varten äiteen miehen kanssa. Illalla oisi ajatus mennä ruokailun jälkeen keinumaan reggaen tahtiin. Huominen töihin paluu tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta!

Tervetuloa Siniseen Taloon

Sinisessä talossa on ihmetelty kevään saapumista. Ensin oli mustaa, sitten yhtäkkinen valkeus ja nyt taas maa alkaa paistaa kinosten alta. Ensimmäiset pajunkissatkin on bongattu joenvarsi kävelyn yhteydessä.

Eniten lienee ihmetellyt tuo kaukomailta haettu Kulta. Hänelle lumi on aikanaan ollut vain kaukana vuoren huipulla ollutta valkeaa, jota ehkä kerran on päässyt koskemaan. Nyt sitä tuli ja riitti. Hyvin se Kulta kuitenkin miestenhommat hoiti, ja kolasi innoissaan läpi suurimpien kinosten.

Mutta nyt se kevät saa. Ilmassa tuoksuu jo aurinko, ja kinokset pienenevät päiväpäivältä. Vaikkakin Sinisen Talon pihaan kevät tulee aina hieman myöhemmin kuin muille, syynä pihan viertä kulkevat valtaisat kuuset. Mutta sieltä se tulee. Voi niin se tulee.

Keväästä lienee kertoo sekin että tekisi mieli aloittaa suursiivous, niin kuin aina keväisin. Josko sen saisi tällä kertaa vaikka loppuun saatettuakin. Tavaraa Siniseen Taloon on kertynyt sinä aikana kun sitä tämän perheen toimesta on pian 33 vuotta asutettu. Osa siitä käyttökelvotonta, mutta lienee joukossa aarteitakin, siihenhän se aina kaatuukin, kun se aarre osuu käteen ja siivous unohtuu. Aarteiden parissa kun aika vierähtää mukavasti.

Mutta ei sen ole niin väliä. Sinisessä talossa kun kaikki on vähän heikun keikun kuin Pepin Huvikummussa ikään. Mutta kaaos on silti jossain määrin hallittua, ja kotoisaakin.

Harva lähtee Sinisestä Talosta olematta iloinen ja rentoutunut. Kuten Ylen sivuilta bongattu tutkimus sanoo: "Puutalon seinät erittävät onnellisuusuutetta".

Tervetuloa mukaan matkaan, saa nähdä minne se vie.