Sinisessä talossa on ihmetelty kevään saapumista. Ensin oli mustaa, sitten yhtäkkinen valkeus ja nyt taas maa alkaa paistaa kinosten alta. Ensimmäiset pajunkissatkin on bongattu joenvarsi kävelyn yhteydessä.
Eniten lienee ihmetellyt tuo kaukomailta haettu Kulta. Hänelle lumi on aikanaan ollut vain kaukana vuoren huipulla ollutta valkeaa, jota ehkä kerran on päässyt koskemaan. Nyt sitä tuli ja riitti. Hyvin se Kulta kuitenkin miestenhommat hoiti, ja kolasi innoissaan läpi suurimpien kinosten.
Mutta nyt se kevät saa. Ilmassa tuoksuu jo aurinko, ja kinokset pienenevät päiväpäivältä. Vaikkakin Sinisen Talon pihaan kevät tulee aina hieman myöhemmin kuin muille, syynä pihan viertä kulkevat valtaisat kuuset. Mutta sieltä se tulee. Voi niin se tulee.
Keväästä lienee kertoo sekin että tekisi mieli aloittaa suursiivous, niin kuin aina keväisin. Josko sen saisi tällä kertaa vaikka loppuun saatettuakin. Tavaraa Siniseen Taloon on kertynyt sinä aikana kun sitä tämän perheen toimesta on pian 33 vuotta asutettu. Osa siitä käyttökelvotonta, mutta lienee joukossa aarteitakin, siihenhän se aina kaatuukin, kun se aarre osuu käteen ja siivous unohtuu. Aarteiden parissa kun aika vierähtää mukavasti.
Mutta ei sen ole niin väliä. Sinisessä talossa kun kaikki on vähän heikun keikun kuin Pepin Huvikummussa ikään. Mutta kaaos on silti jossain määrin hallittua, ja kotoisaakin.
Harva lähtee Sinisestä Talosta olematta iloinen ja rentoutunut. Kuten Ylen sivuilta bongattu tutkimus sanoo: "Puutalon seinät erittävät onnellisuusuutetta".
Tervetuloa mukaan matkaan, saa nähdä minne se vie.
